sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset

Rippileirin jälkeen kuolee nuori poika. Leiriläisiä kuullaan, mutta syyllistä ei löydy. Tarinassa on kaksi kertojaa, jotka käyvät tapahtuneen jälkeisiä tuntemuksia läpi omasta näkökulmastaan. Toinen on murhaaja, toinen haluaa selvittää murhaajan henkilöllisyyden. Vähitellen tulee jopa poliisikin, rikosylikonstaapeli Markku Isakssonin nokkela avovaimo Nina Markkanen etunenässään huomaamaan, että kyseisellä leirillä olleiden murhia tapahtuu vuosittain.

Yksi leiriläisistä kirjoittaa kirjasarjaa, jossa tapahtuu samanlaisia asioita kuin todellisuudessa. Minulle ei oikein auennut, miten kirjasarja oikeastaan liittyy koko asiaan. Kirjoitetaanko kirjat aina vasta uusimman murhan jälkeen? Miten kirjojen kirjoittaja pysyy tapahtumien tasalla, kun ei poliisikaan löydä kaikkia rippileiriläisiä?

Yksi tyypeistä on pitkään jossain sotatantereella. Pitkät kuvaukset sieltä tuovat kirjaan lisää sekavuutta. Jotta kertojan sukupuoli ei paljastuisi, on kertojana useimmiten "hän" tai "murhaaja". Kirjassa ollaan tuon tuosta myös Irlannissa, mikä johtunee siitä, että Markus Ahonen taitaa asustaa siellä. Kirjan henkilöt ramppaavat siellä tuon tuosta. Liekö Irlannissa oikeasti paljonkin suomalaisia.

Kirjaan oli vaikea päästä sisälle, ja monena päivänä selasinkin mieluummin vaikka nettiä, kuin tartuin kirjaan. Vasta puolenvälin jälkeen alkoivat tapahtumat selkeytyä ja juoni tempaisi mukaansa. Loppua kohti pitikin sitten lukea intensiivisesti, eikä kirjaa malttanut laskea enää käsistään.

Nimistöntutkijana särähti rippikoululaisten nimilista silmään. Jos nuoret pääsivät ripille 1987, olivat he todennäköisesti syntyneet 1972. Siihen aikaan suomalaiset olivat vielä hyvin konservatiivisia nimenannossa, ja suosikkinimiä oli vähän, mutta niitä sitäkin useammalla. On joukossa sentään Minna listan kärkipäästä. Kun katson oman syntymävuoteni TOP-40 listaa Eero Kiviniemen Rakkaan lapsen monet nimet -kirjasta, löytyy siitä luokan kaikkien tyttöjen nimet. Puhumattakaan siitä, että luokalla oli aina monta samannimistä. (Kuvat Kiviniemen yllä mainitusta kirjasta).


Toivon kuitenkin, että Isakssonin seikkailut jatkuvat.
























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti