keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Stefan Ahnhem: Miinus kahdeksantoista astetta

Hirveän paksu kirja, jossa kulkee monta tarinaa rinnan ja päällekkäin. Hirveästi kuolleita. Löytyy aiemmin tapettuja ihmisiä, ja koko ajan murhataan lisää. Jossain vaiheessa jännitys jo tiivistyy: päättyykö kirja siihen, ettei ole enää ketään, josta kertoa? Ei nyt sentään, vaikka vähän mietityttikin.

Kirjassa ollaan Tanskassa ja Ruotsissa. Turhat alkubriiffaukset on tästäkin kirjasta jätetty pois, joten ainakaan minä en kauhean hyvin pysynyt kartalla, tai edes päässyt sille, milloin ollaan missäkin maassa. Ja ketkä kuuluvat minkäkin maan poliisiin.

Ahnhem on keksinyt parikin ovelaa juonirakennetta, joita kuljettaa taitavasti rinta rinnan. Jotkut rikokset ovat suorastaan pirullisia kaikessa ällöttävyydessään. Kaiken kaikkiaan kirjassa on paljon uudenkarheaa äksöniä, jollaista en ole vielä muualla tavannut. Kekseliästä!

Pääosassa on taas poliisi Fabian Risk, jonka perhe(enjäsen?) joutui aiemmassa kirjassa rikoksen uhriksi. Enpä tuosta paljoa muistanut. Joitakin häivähdyksiä aiemmista tapahtumista kuullaan Theodor-pojan kautta, ja jotain palautuikin mieleeni.

Vaikka kirja on monisyinen, pysyy kirjailijalla koko ajan langat käsissään. Aina tapahtumien ollessa hektisimmillään, hypätään toiseen paikkaan, jossa taas tapahtumat kehittyvät jännityksen huipulle, ja taas hypätään muualle. Toimii. Välillä tosin oli pakko selata parin luvun yli eteenpäin, jotta näin, miten käy. Liian jännittävää ja hektistä!

Ihan lopussa paljastuu asioita, jotka jättävät odottelemaan jatkoa sarjalle. Jotkut tapahtumaketjut tuntuvat myös jäävän vaiheeseen, joten eiköhän jatkoa ole odotettavissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti