Sanna Kajander-Ruuth on sosiaalipolitiikasta kiinnostunut toimittaja. Olen lukenut aiemmin hänen teoksensa Laman lapset - Mitä meille tapahtui? Uusi teos Kaikki iloista keskiluokkaa? 10 tarinaa luokkamatkasta pohtii, miten luokkaerot näkyvät Suomessa.
Aihe on nykyään pinnalla tuon tuosta, mikä johtunee siitä, että yhä useammat puhuvat erilaisuuden kokemuksistaan ääneen. Kirja sisältää kymmenen ihmisen kertomukset siitä, miten he ovat kokeneet luokkanousun omassa elämässään sekä paljon teoriaa aiheesta. Kajander-Ruuth on löytänyt virkistävän erilaisia ihmisiä kertomaan elämäntaipaleestaan.
Luen kiinnostuneena näitä kertomuksia, olenhan itsekin yliopistossa kaksi tutkintoa suorittanut työläisperheen lapsi, joka uskalsi hakea yliopistoon vasta viisikymppisenä. Selailin kyllä aikoinaan ylioppilasvuonna painettua opasta, jossa oli kaikki yliopistojen suuntautumisvaihtoehdot. Kuitenkaan en osannut tarttua mihinkään, kun en tiennyt, miten sinne mentäisiin, missä sitten asuisin ja miten eläisin. En muista, että minua olisi ylipäätään kannustettu hakemaan. Kotona ei puhuttu lainkaan ylioppilaskirjoitusten jälkeisestä elämästä ja teinkin sitten omat ratkaisuni. Kirjassa mainitaankin mahdollisuuksien horisontti, jonka puuttuminen vaikutti minunkin elämääni. Olin kyllä kova lukemaan kirjallisuutta lapsena ja nuorena, mutta se ei ollut riittävä pääoma.
Työläisperheen lapsena näen selvästi, että Suomessa on edelleen erilaisia luokkia. Itse en muuttunut akateemisesti sivistyneeksi, vaikka suoritin kaksi maisterintutkintoa, koska kulttuurisessa ja sosiaalisessa pääomassani on niin paljon puutteita. Pelkkä yliopistossa opiskelu ja tutkinnon suorittaminen ei muuta ihmisen perusolemusta. Perimä ja tausta istuvat lujassa.
Parasta tällaisessa kirjallisuudessa onkin huomata, että en ole yksin. Vertaisiani löytyy Suomesta vaikka millä mitalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti