Kirjaan on haastateltu henkilöitä, jotka kokivat 1990-luvun laman lapsuudessaan tai nuoruudessaan. He kertovat kipeistä kokemuksistaan omilla nimillään. Kirjaan ovat kertoneet tarinansa mm. tämänhetkinen suosikkikirjailija Meri Valkama sekä tamperelainen somepersoona Joonas Pesonen.
Autenttisten tarinoiden lisäksi kirjassa avataan laman takana olleita poliittisia päätöksiä. Kirja ottaa vahvasti kantaa siihen, miten pankkeja tuettiin mutta yksityiset ihmiset kärsivät. Haastatteluista käy ilmi, että vaikka laman katsotaan koskeneen kollektiivisesti kaikkia suomalaisia, kokevat useimmat laman aikana köyhyydessä eläneet nuoret olleensa tuttavapiirinsä ainoita köyhiä. Häpeä oli suuri ja vaikeuksista vaiettiin. Kirjailija toivookin, että koska pandemiarajoitukset osuvat erityisesti nuoriin ja tällä kertaa todellakin kaikkiin, suunnattaisiin myös tarvittavaa tukea nuorille. Lama on opettanut, miten pitkälle sen vaikutukset ulottuvat. Pandemian kohdalla osataan toivottavasti toimia toisin ja pyrkiä estämään pitkäaikaisvaikutukset.
Kiinnostavinta kirjassa ovat haastateltavien omakohtaiset tarinat. Laman myötä perheitä hajosi, jouduttiin muuttamaan pienempään asuntoon, harrastukset piti lopettaa ja usein meni välit myös lainoja taanneisiin sukulaisiin. On hyvä, että asiasta puhutaan, kun nyt pitkäaikaisvaikutukset ovat selvästi nähtävissä, jotta samanlaisia erehdyksiä ei enää tehtäisi.
Aihepiiri kiinnostaa minua. Olen suorittanut sosiaalityön ja sosiaalipsykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa ja harkinnut jatkavani sosiaalialan opintoja. Päädyin kuitenkin opetusalalle. Aika usein siellä painitaan samanlaisten haasteiden kanssa.
Tämän voisi kyllä lukea. Itse synnyin juuri siinä pahimpien lamavuosien jälkeen, mutta ei meilläkään alussa ollut paljoa rahaa. Kuitenkin perusturvallisuus onneksi olemassa eikä sillä tavalla puutetta nähty.
VastaaPoista