Viime aikoina on ruotsalaisissa jännityskirjoissa ollut yhä useammin tapahtumapaikkana Pohjois-Ruotsi. Se kieltämättä lisää kirjan kiinnostavuutta, kun ollaan autioituvalla maaseudulla tai syrjäytyvällä pikkupaikkakunnalla. Samat asukkaat ovat asuneet samoilla paikoilla iät ja ajat sukupolvesta toiseen, ja tietävät kaikki toistensa asiat. Pinnan alla kytevät tukahdetut tunteet.
Konstaapeli Eira Sjödin on palannut kotipaikkakunnalleen pohjoiseen ja saanut sieltä töitä. Kirja on monimutkainen kertomus menneiden tapahtumien selvittelystä ja totuuden etsimisestä. Se alkaa siitä, kun aikoinaan murhasta syytetty nuorukainen palaa kotiinsa vuosia myöhemmin, ja löytää isänsä kuolleena. Kun kuolemaa aletaan tutkia, päästään samalla kaivelemaan paikallisten likapyykkejä.
Kirjassa on paljon henkilöitä, ihmissuhteita ja mutkikkaita yhteenottoja. Lukeminen oli hidasta, koska ainakin minun oli vaikea muistaa, kuka on kenenkin sukulainen, miten hän liittyy tapahtumiin ja puhutaanko tämänhetkisistä tapahtumista vai menneistä. Jos paikallisten välillä onkin kärhämää, poliisien välillä yhteishenki on mitä parhain.
Eira Sjödin osoittautuu nokkelaksi konstaapeliksi, jolla on hyvät mahdollisuudet edetä urallaan. Tämä tultaneen näkemään Ådalen-sarjan tulevissa osissa.
Olen joskus miettinyt Juurakon lukemista kun se on palkittukin. Ehkäpä joskus.
VastaaPoista