Vanhukset ja sairaat ovat Minna Lindgrenin sydäntä lähellä. Tällä kertaa teemaa lähestytään eläinlääkärin kautta. Kirjalla on luultavasti jokin kaunis sanoma eläimen merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille tai ihmisen lähimmäisenrakkaudesta. Se jää kuitenkin latteahkon juonenkulun jalkoihin.
Keski-ikäinen eläinlääkäri Anneli Kaulimo on vastikään valmistunut ammattiinsa verkkokurssin kautta. Hän muuttaa maaseudulle kera puolisonsa Kallen, joka on ihmislääkäri ja kotoisin paikkakunnalta, johon pariskunta muuttaa. Lupaavasti alkanut leppoisa elämä karahtaa kiville, kun Kaulimot saavat seurakseen Kallen siskon, joka on sairastunut perinnölliseen parantumattomaan sairauteen.
Kirja vaikuttaa hätäisesti kirjoitetulta. Henkilöissä ei ole syvyyttä. Anneli kuuntelee klassista musiikkia päivät päästään ja välillä omasta päästään, jos ei musiikkilaitetta ole saatavilla. Kirjailija onkin paneutunut huolella Beethovenin elämään ja tuotantoon. Aiheesta kiinnostumattomalle kirja on puisevaa luettavaa. Beethovenin lisäksi läsnä on vahvasti Shakespeare, kun yksi keskeisistä hahmoista lainaa kuulua näytelmäkirjailijaa lähes joka repliikissään. Valitettavasti ei Beethoven eikä Shakespeare onnistu peittämään juonen heppoisuutta.
Juonessa ei oikeastaan ole kohokohtaa. Kirja junnaa tasapaksusti eteenpäin. Lukijaa ei jää vaivaamaan, mitä Annelille sitten tapahtuu. Ikävä kyllä en nyt pysty antamaan armoa Annelille.
Harmikseni odotin tältä kirjalta paljon Lindgrenien aiempien teosten perusteella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti