William Wistingin poliisiurasta kertovan sarjan edellisen osan blogikirjoituksessani olen ilmaissut harmistukseni kirjojen kääntämisjärjestyksestä ja luetellut aiemmat osat. Kuinka ollakaan, Pahan otteessa ei olekaan sarjan alkupäästä, vaan sen uusin osa (Illvilje, 2019). Vielä on kaksi osaa sarjan keskeltä suomentamatta.
Wisting-kirjojen ärsyttävä piirre on Wistingin toimittajatytär Line, joka poikkeuksetta sekaantuu isänsä tutkimuksiin ja joutuu aina pinteeseen, josta isä sitten pelastaa. Tälläkin kertaa Line on taas vahvasti mukana murhaajan etsinnöissä, ja lukija odotteleekin koko ajan, koska Linelle käy köpelösti. Odotus palkitaan. Tämä peruskuvio ja joka paikkaan nenänsä työntävä Line tekevät kirjasta tylsähkön. Juonen voisi välillä rakentaa muidenkin elementtien ympärille, kuin mainetta havittelevan toimittajan. Sivuosaan jää murhaaja, jolla on ehkä apulainen. Murhaajan työtä kuvaillaan huolella, niin vastenmielistä kuin se onkin.
Huomaan aiempia arvioitani lukiessani, että minulla on ollut enemmän sanottavaa Linen tunkemisesta juonikuvioihin ja kirjojen väärästä kääntämisjärjestyksestä, kuin kirjojen varsinaisesta sisällöstä. Tykkään Wistingistä, mutten oikein osaa eritellä, miksi. Kirjoissa on paljon ärsyttävääkin. Ehkä sitäkin tarvitaan, jotta syntyy jännitettä. Täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa loppuratkaisu kiinnosti sen verran, että valvoin myöhään yöhön lukeakseni kirjan loppuun.
Minä taas olen tykännyt siitä, että Line on mukana kuvioissa. Tämä oli mielestäni parhaimpia sarjan kirjoista, vaikka koko sarja on aivan uskomattoman hyvä. Ärsyttävää vain lukea väärässä järjestyksessä.
VastaaPoistaMinäkin pidän sarjasta, vaikka jotkut asiat tuppaavat ärsyttämään. Tässä kirjassa Wisting jahkaili vähemmän kuin aiemmissa :).
Poista