Ilona Tuominen: Seurustelusalaliitto

Seurustelusalaliitto on niin ihastuttavan värinen kirja, että jo se herättää epäilyksiä laadusta. Tartuin kuitenkin ennakkoluulottomasti paksuhkoon kirjaan. Lähes 400 sivua on paljon rakkauskertomuksessa. Olen aiemmin lukenut Tuomiselta dekkarit Ja jollen sinua saa sekä Huutoon vastaa kaiku vain. 

Seurustelusalaliitto kertoo Sannista, jonka sulhanen Max karkaa kirkosta viime hetkellä entisen tyttöystävänsä matkaan. Maxin entisellä tyttöystävällä Erikalla puolestaan on on-off-poikaystävä Jukka, joka myös jää lehdelle soittelemaan. Sanni ja Jukka löytävät toisensa ja päättävät esittää seurustelevansa ja näin kostaa heitä kaltoin kohdelleille exille.

Kirjan perimmäinen juoni on mielestäni ontuva, koska en ymmärrä, miten Sanni ja Jukka "kostavat" yhtään mitään esittämällä seurustelevansa. Heidäthän on jo lempattu. Palasin pariin kertaan alkupuolelle tutkimaan, mitä he oikein kostavat, mutta en löytänyt muuta selitystä. Hirveästi valenuoripari näkee vaivaa ja valjastaa kaikki läheisensäkin mukaan pelleilyynsä, jossa ei lukijan näkökulmasta ole mitään järkeä. 

Ei liene vaikea arvata, miten kirjassa sitten käy. Teksti on sujuvaa ja Sannin ja Jukan elämän seuraaminen menee ajanvietteestä. Jonkun verran minua tuppasi ärsyttämään Sannin yksinkertaisuus: häntä käyttävät hyväksi surutta niin työkaverit kuin entiset ystävät. Sanni itse ei näytä huomaavan mitään. Sanni vaikuttaa myös sosiaalisesti kömpelöltä vaivaannuttavalla tavalla. 

Kirjassa mainitaan kahdesti ceasarsalaatti. Kerta menee painovirheestä, toinen ei enää mene.