Ragnar Jónasson: Tuhkayö

Tuhkayö on toinen osa poliisi Ari þórista kertovassa sarjassa. Sarjan aloitti Lumisokea. Pidän kyllä enemmän Ragnar Jónassonin kirjoittamasta poliisi Hulda Hermannsdóttirista kertovasta trilogiasta (Pimeys, Saari ja Sumu).

Poliisi Ari Thor on jo kaksi vuotta työskennellyt Luoteis-Islannissa Siglufjördurin vuonokylässä ja tottunut pikkuhiljaa vuorten ympäröimään kylään, jossa aurinko ei talvella paista lainkaan. Edelleen Ari kaipaa entistä tyttöystäväänsä Kristiniä, josta erosi ikävissä tunnelmissa. Arin työkaverit Thomas ja Hlynur eivät ole sen hilpeämpiä. Jokaisella on omat ongelmansa. 

Samalla, kun poliisit selvittelevät tappoa, jonka uhrilla näyttää olevan yhteyksiä Siglufjörduriin, seuraa tapausta rinnalla myös media. Tapahtumia katsellaan erityisesti uutistoimituksessa työskentelevän Ísrúnin näkökulmasta. Myös Ísrúnilla on ongelmallinen menneisyytensä.

Kirja ei ole kovin paksu, eikä kenenkään asioita ehditä puida kovin syvällisesti. Suurin osa asioista jää pinnallisen raapaisun varaan, eikä kirjan lopussakaan panna asioita pakettiin. Surmatyön tekijä sentään saadaan selville. 

Tuhkayö on silti selvästi parempi kuin sarjan aiempi osa, Lumisokea. Aiemmassa osassa päähenkilön nimi oli kirjoitettu islantilaisittain, Ari þór. Tuhkayössä se on kirjoitettu suomalaisittain Ari Thor. Tuhkayö on käännetty englannin kielestä suomeksi. Luultavasti tällaisessa kielestä toiseen kerta toisensa jälkeen tehtävässä käännöksessä katoaa jo osa kielen vivahteista.