Saari on Hulda Hermannsdóttirista kertovan trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa Pimeys kertoo Huldan elämästä juuri ennen eläkepäiviä. Toinen osa kertoo kymmenen vuotta aikaisemmasta ajasta, kun Hulda on viisikymppinen. Kolmas osa palaa sitten ajassa vielä kauemmas taaksepäin.
En tietenkään enää muista, mitä ensimmäisessä osassa kerrottiin Huldan elämän suurista tragedioista. Onneksi kolmas osa on jo matkalla noutopisteeseen, eli voin lukea sen piakkoin. Uskon saavani siitä enemmän irti, kun tämän kirjan tapahtumat ovat tuoreena mielessä, vaikka ne eivät varsinaisesti olekaan aiempia tapahtumia.
Saari kertoo neljästä nuoresta, jotka matkustavat yksinäiselle saarelle muistellakseen kymmenen vuotta aikaisemmin kuollutta ystäväänsä. Ystävän murhasta syytetty henkilö on jo kuollut, mutta nyt tapahtuu saarella uusi murha. Hulda on samaan aikaan Yhdysvalloissa etsimässä isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Kotiin palattuaan Hulda kyseenalaistaa aiemman murhan tutkinnan ja ratkaisee koko jutun.
Rakastan tapaa, jolla Hulda vetää maton ylimielisen miespoliisin jalkojen alta. Sille olisi voinut antaa enemmänkin palstatilaa. Nyt se ohitetaan turhan nopeasti.
Kaikkiaan kiinnostava kirja. Etukäteen vähän hirvitti, miten islantilaisuus on säilynyt kirjassa, joka on suomennettu englanninnoksesta. Onneksi sitä ei lukiessa huomannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti