Siitä onkin kauan, kun olen viimeksi lukenut Hawkinsin kirjoja. Hawkinsin esikoinen, Nainen junassa, johon tämän uutuudenkin kannessa viitataan, oli sangen suhruinen teos. Toisen kirjan, Tummiin vesiin, olen näköjään lukenut kirjallisuusopintojeni aikana. Nauratti, kun huomasin käyttäneeni termiä kohosteinen. Enpä moista sanaa enää muistanutkaan. Heippa vaan kirjallisuusopinnot, teistä ei paljon jäänyt käteen. Molemmat kirjat olivat mielestäni raskassoutuisia ja hitaita luettavia.
Hidas on tämäkin kirja. Kuitenkin juoni kulkee kepeämmin ja henkilötkin pysyvät lukijan hanskassa. Alussa kirja on aika sekavan tuntuinen. Henkilöiden tarinat ovat kovin irrallisia eikä niistä saa otetta. Vähitellen tunnelma tiivistyy ja loppua kohden kirja alkaa olla jopa trillerimainen. Jotain koukuttavaa tässä oli.
Kirja oli minulla jo syksyllä kertaalleen lainassa. En kuitenkaan ehtinyt sitä lukea, ennen kuin se piti palauttaa varausjonossa seuraavalle odottajalle. Tämä harmitti kovasti. Ei ehkä olisi pitänyt ladata tähän teokseen niin paljon odotuksia.
Minä kyllä tykkäsin, vaikka ei tämä toki elämää suurempi kokemus ollut. En ole lukenut noita aiempia teoksia.
VastaaPoista