Nina Lykken aiempi suomennos Ei, ei ja vielä kerran ei kuvasi herkullisesti äidinkielenopettaja Ingridin elämää. Tällä kertaa kirjan minäkertojana toimii vähän yli viisikymppinen lääkäri Elin.
Elinin elämä on kovin vaikeaa. Kaikki asiat tapahtuvat puolivahingossa, koska Elinillä on pakkomielle saattaa asiat päätökseen. Vastaanottohuoneen nurkassa seisova luuranko Tore naureskelee Elinin pieleen menevälle elämälle ja latelee hänelle totuuksia.
Elinin ainoa harrastus on viinin juominen tv:tä katsellessa. Humalassa etenkin tulee tehtyä tyhmiä päätöksiä.
Keski-ikäistä lukijaa Elinin elämä ja loputon vuoropuhelu Toren kanssa naurattaa. Myös Elinin tapa ratkaista ongelmat ihastuttaa: hän muuttaa asumaan vastaanottohuoneeseensa eikä vastaa enää puhelimeen tai viesteihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti