Sanon vielä kerran, että on kyllä tavattoman ärsyttävää, että Jørn Lier Horstin kirjat on suomennettu väärässä järjestyksessä. Sarja taitaa olla päätöksessään, mutta käännöksissä ollaan palattu sarjan alkuvaiheisiin. Kaksi alkupään kirjaa lienee vielä tuloillaan.
Nøkkelvitnet, 2004 (suom. Avaintodistaja, 2022)
Felicia forsvant, 2005 (suom. Kadonnut Felicia, 2022)
Når havet stilner, 2006 (suom. Hiljainen meri, 2023)
Den eneste ene, 2007
Nattmannen, 2009
Bunnfall, 2010. (suom. Hylkiöt, 2019)
Vinterstengt, 2011. (suom. Suljettu talveksi, 2015)
Jakthundene, 2012. (suom. Ajokoirat, 2016)
Hulemannen, 2013. (suom. Luolamies, 2017)
Blindgang, 2015. (suom. Tulikoe, 2018)
Når det mørkner, 2016. (suom. Pimeä laskeutuu, 2022)
Katharina-koden, 2017. (suom. Koodi, 2020)
Det innerste rommet, 2018 (suom. Korpimaja, 2018)
Mielenkiintoista mielestäni on, että vaikka pidän rikoskomisario William Wistingistä kertovasta sarjasta kovasti, en oikein osaa eritellä, miksi. Kirjat ovat leppoisia, William Wisting ei turhia hötkyile. Vaikka Wistingin ajatukset pyörivät suurimman osan ajasta muualla, saa hän tiimeineen rikokset selvitettyä. Ehkä kokonaisuus on se, joka minua miellyttää.
Hiljainen kuin meri tarjoaa kinkkisiä tapahtumia selvitettäväksi. Yhtäällä on ammuttu mies, toisaalla palanut talo ja sieltä löytynyt ruumis. Lisäksi katoaa iso purjevene. Tapahtumien selvittely takkuaa resurssien puutteen takia, vaikka kaikki painavat ahkerasti töitä. Loppua kohti tapahtumat kiihtyvät ja Wisting saa oivalluksen toisen perään. Hämmentävästi lopputiimellyksessä leppoisa ja verkkainen Wisting ampuu aseen terroristin kädestä ja taltuttaa toisen paljain käsin. Aletaan olla uskottavuuden rajamailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti