Se päättyy meihin on ollut sosiaalisessa mediassa paljon esillä. En ehkä ole sen kohderyhmää, mutta luen mielelläni dekkareiden välissä hömppää. Sitä tämä nimenomaan on: hömppää. Kirja on aivan ylettömän paksu, koska se on painettu paksulle paperille valtavalla fontilla. En valita, koska ainakin sitä on huonompisilmäisenkin helppo lukea. Kursiivilla painetut päiväkirjamerkinnätkään eivät haittaa tässä fonttikoossa.
Perheväkivallan keskellä kasvanut Lily saa 23-vuotiaana perinnön, jolla hän päättää perustaa unelmiensa kukkakaupan. Kukkakaupan ovesta astuu toinen nuori nainen, Alyssa, jonka komeaan neurokirurgiveljeen Lily oitis rakastuu. Lily on ollut teini-ikäisenä rakastunut Atlakseen, joka asui Lilyn kotitalon naapurissa olevassa autiotalossa. Atlas kuitenkin muutti pois enonsa luo ja lähti sitten armeijaan, eikä Lily ole nähnyt häntä vuosiin.
Lily ja komea neurokirurgi tietenkin rakastuvat toisiinsa ja jotta soppa olisi valmis, ilmestyy Atlaskin maisemiin. Seuraa paljon kiihkeitä ja hallitsemattomia tunteita, jotka muuttuvat mustelmiksi. Kirja on hyvin kirjoitettu ja lukeminen etenikin vauhdikkaasti puoleenväliin asti. Silloin tuntui, että eikö tämä voisi olla jo tässä.
Loputon rakkauden ja vihan vatvominen ja siitä lukeminen on uuvuttavaa. Atlaksen hahmo jää hauraaksi ja paperinohueksi. Lukijalle jää epäselväksi, miksi Lily kokee Atlaksen niin rakastettavaksi. Atlas ei juuri puhu, ja kun hän puhuu, hän on nöyrä ja ajattelee aina toisen tunteita.
Kirjan lopussa voidaan todeta, että Lily on kovin rakkaudennälkäinen ja päättämätön. Hän on tyypillinen suhdesketsien hahmo: rakastuu kaikkiin ja ottaa sen, joka osoittaa eniten vastarakkautta. Todella omituiselta tuntuu, että kaikki henkilöt ovat vasta vähän päälle parikymppisiä. Koko elämähän on vielä edessä. Ei siltä tunnu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti