Johanna Molta on aiemmin suomennettu kirjat Yölaulaja ja Varjolilja. Metsämaa on Saarimurhat-sarjan kolmas ja uusin osa. Sarja kertoo kotisaarelleen Öölantiin palanneesta rikostutkija Hanna Dunckerista, jonka menneisyydessä on tapahtunut ikäviä asioita.
Metsämaa etenee hitaasti ja tahmeasti. Lukijan odotetaan muistavan satunnaisia henkilöitä ja tapahtumia aiemmista kirjoista, eikä niitä avata lainkaan. Henkilöiden kytkökset ovat hämärän hallussa. Yksikin henkilö nousee aika alussa esiin epäiltynä rikoksesta, ja ihmettelinkin vähän, miksi hän on niin kohosteinen. Sivun 160 tienoilla mainitaan ohimennen aiempien kirjojen tapahtumia, joiden takia hän oli ollut silloin keskeisessä roolissa. Silloin minullekin avautui, miksi hän on tärkeä. Pieni aiempien tapahtumien palauttelu sopivassa kohdassa ei olisi pahitteeksi, niin ei lukijan tarvitsisi tarpoa pimeässä.
Metsästä löytyy muutama luu, joiden alkuperä selviää tuossa tuokiossa. Metsään on haudattu parikymmentä vuotta aiemmin kadonnut ylioppilas. Hanna ja hänen työparinsa Erik työskentelevät tapauksen parissa, joskin Hanna selvittää samaan aikaan isänsä menneisyydessä tekemää rikosta. Ajoittain sekavaa ja paljon henkilöitä, joista ei aina heti hoksaa, kumpaan tapahtumaan he liittyvät.
Vaikka Hannan elämästä tiedetään paljon, jää hän silti ohueksi ja etäiseksi, samoin Erik. Pienellä vanhojen kertauksella kirjan alkupuolella saisi lukijan tutustumaan paremmin henkilöihin. Väkisinkin tulee lukiessa mieleen, riittäisikö vähemmän mutkikas juoni, jotta langat pysyisivät käsissä paremmin ja henkilöihinkin ehtisi paneutua.
Loppua kohden tahti kiihtyy ja tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Hannan isän polttamassa talossa kuolleen naisen tapaus selviää ja ylioppilaan murhaajakin löytyy. Aivan lopussa tulee koukku, jolla lukija saadaan palaamaan seuraavan osan pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti