Luin vastikään Saarimurhat-sarjan ensimmäisen osan, Yölaulajan, ja pidin siitä. Yölaulajassa poliisi Hanna Duncker on muuttanut kotisaarelleen Öölantiin ja alkaa työskennellä siellä poliisina. Hannan isä on jo kuollut, mutta eläessään hänet tuomittiin vankilaan kotisaarella tehdystä murhapoltosta. Hanna yrittää vaivihkaa työnsä ohessa selvittää, oliko isä todella syyllinen rikokseen.
Varjoliljassa Hannalla on niin kiire etsiessään kadonnutta pikkulasta ja tämän isää, että oman tutkimuksen tekeminen jää sivuun. Saarella on kuitenkin joku, joka kokee Hannan toimet uhkana ja puolestaan uhkailee Hannaa.
Varjolilja on todella vauhdikas ja mukaansa tempaava. Kirjassa kulkee niin monta juonikerrosta päällekkäin, että lukija ei malttaisi odottaa, että edetään asiasta toiseen.
Näinpä jäi sarja taas jännittävään kohtaan, koska Hannan isän tapaus ei edennyt puusta pitkään. Sarjan kolmas osa on jo ilmestynyt ruotsiksi. Toivottavasti se käännetään pian.
Käännöksestä onkin muuten sanottavaa. Kadonneella pikkulapsella on "unilappu", jossa on eläimen pää. Yleensä kai sitä kutsuttaisiin unirievuksi. Ei ehkä ole kääntäjälle tuttua termistöä. Toinen, mikä särähti silmään useamman kerran, on miehen käyttämä hajuvesi. Aivan varmasti. Eiköhän kyseessä liene partavesi. Muutenkin käännöksessä oli joitakin outoja sanavalintoja, jotka saivat tavaamaan virkettä useamman kerran, koska sen merkitys ei ollutkaan yksioikoinen sanavalinnan takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti