Olen lukenut kaikki Inger Frimanssonilta suomennetut psykologiset trillerit. Niiden ilmestymisestä on kauan, ja olenkin aikoinaan merkinnyt ne Facebookin muistiinpanoihin ja siirtänyt sieltä sitten tänne, kun muistiinpanot lakkasivat toimimasta. Siirto tapahtui 2016. Kävin lukemassa kaikki senaikaiset Frimansson-muistiinpanoni ja huomasin, että siihen aikaan en juuri arvostanut psykologisia trillereitä.
Frimansson on kuitenkin tehnyt minuun vaikutuksen. Hänen kirjansa ovat aivan omaa luokkaansa kieron ihmismielen kuvauksessa. Lintulapsi ilmestyi Ruotsissa 2020, ja takaliepeestä käy ilmi, että Frimansson kirjoitti sen kustantajan toivomuksesta. Kirja on Justine Dalvikin merkillisistä vaiheista kertovan sarjan kolmas osa, joka jäänee myös viimeiseksi, onhan Frimansson jo 78-vuotias. Sarjan aiemmat osat ovat Hyvää yötä, rakkaani, joka ilmestyi 1999, ja Varjo vedessä, ilmestymisvuosi 2007. Sarja on siis kasvanut hyvin harvakseltaan. Se kannattaa kuitenkin lukea järjestyksessä, vaikka viimeisessä osassa hyvin briiffataankin aiemmista tapahtumista.
Lintulapsi ikään kuin kokoaa Justinen ja hänen yhä elossa olevien läheistensä vaiheet. Tapahtumat kiihtyvät loppua kohden niin, että lukija saa jännittää, ehtivätkö kaikki asiat saada ratkaisunsa, ennen kuin sivut loppuvat.
Inger Frimansson on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija psykologisen trillerin ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti