Kovasti kohuttu ja kehuttu teos päätyi viimein käsiini lähes tarkalleen puoli vuotta varaamisen jälkeen. Tein varauksen jouluaattona ja sain kirjan juhannuksena. Edelleen siinä näkyy olevan yhä sadan innokkaan lukijan jono.
Kirja osoittautui suureksi pettymykseksi, mutta kun sitä niin kauan olin odottanut, katsoin velvollisuudekseni kahlata sen läpi. Yksi sana kirjailijalle: tiivistäminen. Yli viisi ja puoli sataa sivua on aivan liikaa. Tiiviimpänä tarinassa olisi enemmän vetoa.
En myöskään syttynyt kirjan poliittisille palopuheille. Toki ymmärrän, että politiikka on tärkeä osa kirjan juonta, mutta yleensä välttelen sillä kyllästettyjä kirjoja. En tajunnut etukäteen Sinun, Margotin olevan Saksan hajoamisen ytimessä. Juoni sinällään oli kiehtova, se vain hukkui kaiken sosialismikohinan alle.
Kirjailijan käyttämät tehokeinot olivat myös hämmentäviä. Ne putkahtivat ykskaks kadotakseen taas lopullisesti tai ainakin pitkäksi aikaa. Tehokeino: nostaa joku sana kaksoispisteen edelle ja selitys tai täydennys perään. Näyttää kummalliselta pitkässä proosatekstissä. Samoin toinen tehokeino, luetella paljon asioita peräjälkeen ilman pilkkuja. Tällaiset tehokeinot toimisivat lyhyemmässä tekstissä, mutta eivät tällaisessa tiiliskivessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti