Tietynlaista tiivistyvää jännitystä, kyllä. Minua rasittaa vanhoihin tapahtumiin ja muutaman kirjan takaisiin henkilöihin viittaaminen. En minä sellaisia enää muista.
Näissä Frimanssonin kirjoissa näköjään toistuu kaava: jossain kirjassa tapahtuu paljonkin, toisessa taas vaan vatvotaan ja odotellaan, että tapahtumat ratkeaisivat itsestään. tai vellotaan menneessä. Eli nämä pitää lukea järjestyksessä, vaikkei suoraa jatkumoa olekaan.
Tykkäisin ehkä kuitenkin enemmän tasapaksusta laadusta, eli että joka kirjassa olisi jonkunlainen juoni ja tietäisi, mitä odottaa. Sitäpaitsi tässäkin kirjassa oli lähes pääosassa mitätön sivuhahmo. Tai mistäs sitä tietää, ehkä hänelle on tulevaisuudessa varattu isokin rooli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti