Viikon laina -hyllystä napattu kirjanen oli nopeasti luettu. Niin monessa lehdessä kirjaa on kehuttu, että pitihän se lainata luettavaksi.
Se kävi selväksi, että Iiriksen sydän on levoton ja painava. Sen verran paljon sitä ohuessa kirjassa toisteltiin. Itsekeskeinen Iiris on koulupsykologi, joka lienee saanut vaikutteita Kumman kaa -sarjan kouluterkasta.
Pulkkinen tavoittelee luultavasti jotakin (rempseyttä?) sanoessaan asiat suoraan. Lukijalle tulee vaivautunut olo, koska suorasukaisuus ei kuljeta tarinaa lainkaan.
Kirja osoittautui aikamoiseksi pettymykseksi. Iiriksen ystävällä Elinalla oli oikeita ongelmia, mutta ne eivät Iiriksen mieltä kaihertaneet kuin ohikulkevan hetken, ennen seuraavaa panoa.
Pulkkinen on saanut ensimmäisen lapsensa kirjan valmistuttua (kirja julkaistiin alun perin jatkokertomuksena jo 2010), mikä näkyy ainakin siinä, että kirjassa Iiris vie puolivuotiaan siskontyttönsä limonaadille ja suklaita maistelemaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti