Taas piinallisen jännittävä kirja. Alusta alkaen on selvää, että jotakin ikävää on tapahtunut. Takaumissa palataan aikaan ennen h-hetkeä ja edetään nykyhetkeen vähitellen. Välissä esitetyissä haastattelunpätkissä selvenee pikku hiljaa, että joku on kuollut.
Henkilögalleria on henkeäsalpaava: australialaisen esikoululuokan äitien keskinäisiä kähinöitä ja valtasuhteita kuvaillaan taitavasti. Lähes jokaisella on tietenkin jotain salattavaa. Huomion keskipisteeksi nousee vasta seudulle muuttanut yksinhuoltajaäiti, joka erottuu joukosta monella tapaa.
Tapahtumien kehittyessä lukija miettii ahdistuneena, kuka tulee kuolemaan. Kaikki tuntuvat niin tutuilta.
Moriarty osaa kuvailla ihmisten ajatuksia, sanomatta jääviä asioita, todella tarkasti ja osuvasti. Tämä näkyy erityisesti uusperheestä kertovissa kohdissa. Haastattelunpätkistä taas käy ilmeiseksi, että ihmiset kuvittelevat näkemänsä ja kuulemansa perusteella paljon lisää ja uskovat omaan mielikuvitukseensa. Kun on joku on pahansuopa, hän myrkyttää muidenkin mielet.
Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti