Nappasin perjantaina Viikon laina -hyllystä Lipastin uusimman kirjan. Ihan vaan, jotta saisin haukkua sen. Tänään onkin ollut torkahtelun lomassa aikaa lukea.
Ei tässä mitään haukkumista ollut. Ei edes myötähäpeää tarvinnut tuntea. Lipasti on parhaimmillaan omana itsenään, perhelehtien kolumnistina. Kirjaan on koottu kolumneja lehdistä ja pöytälaatikosta. Ainoa, mikä vähän hämmensi, oli lasten sanomisilla ratsastaminen. Vinkki Roopelle: lasten suusta kuullut sutkaukset on harvoin hauskoja muiden kuin oman perheen jäsenten mielestä. Lipasti on kehityskelpoinen kirjailija, kun jonain päivänä uskaltaa kirjoittaa ihan itse, muita matkimatta.
Hauskaa luettavaa kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti