Toinen komisario Antti Hautalehdosta kertova rikosromaani heti perään. Hyväkin läppä alkaa vaikuttaa kuluneelta, kun sitä kylliksi toistelee. Rönnbacka valitettavasti toistelee turhan usein omasta mielestään hyviä oivalluksiaan. Lukijaa alkaa jossain vaiheessa vituttaa ihan tuelta.
Juoni oli kelpo kamaa, vaikka syyllinen pyörikin mukana alusta lähtien. Kyllä tätäkin voi suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti