Lässyn lässyn. Parikymmentä sivua jaksoin lukea, mutta kun alkoi pahasti tuntua siltä, että mitään huippukohtaa ei ole tulossa, siirryin suoraan kirjan loppuun tarkastamaan asian. Olin oikeassa: samaa lässynlässyä alusta loppuun. Toimii ehkä naistenlehden jatkokertomuksena, jonka kärryiltä ei voi pudota, kun kärryjä ei ole. Romaanina vähän turhan tahmeaa luettavaa.
Miten kukaan jaksaa edes kirjoittaa tällaista soopaa? Takakannessa luki mainostekstinä: Nauroin ääneen tätä lukiessani. Niin varmaan joo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti