Miltä tuntuisi, kun kopauttaisi päänsä ja herättyään olisi menettänyt viimeiset kymmenen vuotta? Päähenkilö Alicelle käypi näin. Kymmenen vuotta aiemmin Alice on ollut raskaana ja onnellisesti naimisissa. Nyt lapsia onkin yhtäkkiä kolme, vaikkei Alice muistakaan nähneensä heitä aiemmin.
Hyvin oivaltavasti ja nerokkaasti kirjoitettu kirja – niin kuin muutkin Moriartyt – saa miettimään, paljonko olen itse muuttunut kymmenen vuoden aikana. Tai kahden- tai kolmenkymmenen. Inhoaisiko kymmenen vuotta nuorempi minäni nykyminää? Kun muutos tapahtuu vähitellen, ei sitä tiedosta eikä ajattele, koska se kuuluu arkeen ja elämään. Kun joutuu yhtäkkiä katsomaan uutta minäänsä, voi nähdä asioita, joista ei pidä. Olisipa omituista tarkastella nykypäivän minää kymmenen vuoden takaisin silmin.
Oman jännitysmomenttinsa kirjalle antaa Alicen avioliiton seuraaminen. Viimeiseen asti saa jännittää, miten siinä käy.
Paksu tiiliskivi, joka loppuu silti liian aikaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti