Suurin odotuksin tartuin tutuista poliiseista kertovaan kirjaan ja petyin karvaasti. Kirjan teemana on terrorismi ja minua ei yhtään kiinnosta. Terrorismi on niin läpikaluttu aihepiiri ja sisältää aina samaa, tylsää uskontotematiikkaa, että ei jaksa kiinnostaa.
Ruotsista Yhdysvaltoihin matkalla oleva kone kaapataan koneen kapteenin toimesta. Aikaa ei ole hukattavissa koneen pelastamiseksi. Valitettavasti tämä hektisyys ei näy mitenkään poliisien työskentelyssä. Kirjassa ollaan vuoroin koneessa, vuoroin Tukholmassa. Kumpikaan ei toimi. Henkilöt jäävät hatariksi. Poliisit ehtivät setviä henkilökohtaisia asioitaan, vaikka satojen ihmisten henki on kyseessä. Lukija arvaa jo alkumetreillä, mikä on kapteenin motiivi kaapata kone. Poliisille se selviää vasta, kun tilanne on jo ohi.
En voi suositella kyllä kellekään. Onneton tekele.
Ai niin, terveisiä kääntäjälle: On ihan ok käyttää suomen kieleen juurtunutta ilmaisua "prepaid" sen sijaan, että käyttää termiä "rekisteröimätön käteisliittymä". Mikä hitto edes on rekisteröimätön käteisliittymä?
Toinen ai niin: Jos joku tietää, miten kirjan nimi liittyy tapahtumiin, saa kertoa minullekin. Huti siinäkin. Nimi on suora käännös, joten kääntäjän moka se ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti