Paikoitellen kirjan lukeminen takkusi hyvinkin kuin siihen olisi kulunut jo satakunta vuotta. Kirjassa häiritsi Forrest Gumpin jäljittely, eli Allan Karlssonkin tapasi taipaleellaan maailman mahtimiehiä.
Sivulla 169 olen kirjoittanut kirjan väliin liimamalleni muistilapulle: 100 vuotta on aika pitkä aika ainakin jonkun rivisvenssonin elämäntaipaleesta lukiessa. Forrest Gump oli sympaattisempi kuin satavuotias murhaajakäppänä.
Allanin seikkailut erinäisissä poliittisissa selkkauksissa eivät oikein jaksaneet innostaa, etenkin kun oma historian tuntemukseni ei näiden tapahtumien osalta ole kummoinen.
Sivulla 224 olen taas turhautuneena tuhertanut kirjan väliin lapun: Kirja tuntuu sadan vuoden mittaiselta ja alkaa mennä pahasti fiktion puolelle. Ei kukaan, ei edes Allan Karlsson voi tuntea kaikkia maailman valtionpäämiehiä.
Kirjan loppua kohden tapahtumat tiivistyivät ja alkoivat muuttua taas kiinnostavammiksi. Kokonaisuudessaan kirja oli ihan hyvä, joskin tämän kirjan kohdalla ei voi välttyä ajattelemasta, että kerrankin kirjasta tehty elokuva saattaa olla parempi kuin kirja...
Sivulla 224 olen taas turhautuneena tuhertanut kirjan väliin lapun: Kirja tuntuu sadan vuoden mittaiselta ja alkaa mennä pahasti fiktion puolelle. Ei kukaan, ei edes Allan Karlsson voi tuntea kaikkia maailman valtionpäämiehiä.
Kirjan loppua kohden tapahtumat tiivistyivät ja alkoivat muuttua taas kiinnostavammiksi. Kokonaisuudessaan kirja oli ihan hyvä, joskin tämän kirjan kohdalla ei voi välttyä ajattelemasta, että kerrankin kirjasta tehty elokuva saattaa olla parempi kuin kirja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti