Varsinainen järkäle. Kirjan alkupuolella tapaamme vetistelevän Alinan, jolla on vakavahkoja itsetunto-ongelmia. Niiden kautta kaikki takkuaa. Alinan amerikkalaismies Joe saa tarpeekseen suomalaisista ja suomalaisuudesta, ja palaa Amerikkaan ilman Alinaa ja yhteistä lasta.
Valtonen kuvaa suomalaisuutta ulkomaalaisen silmin riemastuttavan raadollisesti. Väkisinkin tyrskähdyttää. Jo pelkästään sen takia kirja kannattaa lukea. Akateeminen tiedemaailmakin saa osansa purevasta kritiikistä. Lukiessa huomaamattaan nyökyttelee "just niin, ilmankos, totta". Fiktiota, mutta voisi olla yhtä hyvin Kuukausiliitteen artikkeli suomalaisten kieroutuneesta näkökulmasta.
Teinin elämäänkin Valtonen pureutuu sumeilematta ja kärjistää somessa elämisen ja näyttäytymisen halun taitavasti.
Loppua kohti kirja tahmeutuu ja junnaa paikallaan. Loppurevittely on aivan liian pitkä ja puuduttava.
Taitavasti kirjoitettu, palkintonsa ansainnut Finlandia-voittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti