Viimeinen Viikon laina kahlattu läpi. Vaikka sitä olikin useampi sataa sivua, ei siinä ehditty sadan nimen mittaista matkaa tehdä.
Kirjan idea oli hauska: kuoleva toimittaja jättää toimittaja-ystävälleen perinnöksi sadan nimen listan. Nimien saajalla ei ole harmainta aavistusta, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä, mutta pikkuhiljaa tehtävä alkaa valjeta.
Kirja oli todella viihdyttävä ja helppolukuinen. Suomennoksen tasostakaan ei tällä kertaa löydy moitittavaa. McGrathin Lumen poika -kirjan suomennos oli todella tökerö, luultavasti Google-kääntäjä oli ollut apuna. Ahernin kirja on hyvin suomennettu. Jonkun matkaa piti lukea, ennen kuin hoksasin, että tapahtumapaikkana on Irlanti.
Ainoa, mikä lukiessa häiritsi, oli kirjan elokuvamaisuus. Tästä saisi loistavan elokuvan ja näin jo monet tilanteet mielessäni. Taitavaa taktikointia kirjailijalta.
Tiedättekös muuten, mikä on leprekaani? Minä en tiennyt ja piti googlettaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti