Provosoiva pamfletti. Provosoivuudessaan jopa ärsyttävä. Eivät asiat nyt ihan noin huonosti ole, eivätkä opettajat ihan noin tyhmiä ja laiskoja.
Korhonen toivoo pamflettinsa avulla herättävänsä keskustelua ja saavansa aikaan muutosta koulussa. Tavoitteena tuntuu olevan, että kaikilla olisi kivaa. Mitäs sitten, kun nämä kivaa koulua käyneet oppilaat menevät aikanaan jatko-opintoihin ja töihin? Siellä ei ehkä olekaan niin kivaa. Onhan nytkin nähty jo mediassa nuorten aikuisten kertovan täysin tosissaan siitä, miten elämä meni pilalle, kun ei päässyt juuri siihen kouluun, mihin halusi. Ei sitten huvita tehdä mitään muutakaan, mutta yhteiskunnan tukemana on ihan kiva elää. Tuet vaan saisivat olla vähän isommat. Tähänkö olisi pyrittävä? Tuskin.
Kirjassa oli kuitenkin ihan hyviäkin juttuja. Kuvassa olevassa luvussa pohditaan, että mitä jos matikan ja äikän sijasta pääaineina olisivatkin tanssi ja käsityöt. Miten se vaikuttaisi sellaisen oppilaan itsetuntoon, joka on hyvä reaaliaineissa? Taitavasti johdatellaan lukija miettimään niitä oppilaita, joiden vahvuudet ovat muualla kuin reaaliaineissa.
Lukekaa ja provosoitukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti