Yllättävän lystikäs kuvaus maalaisjullikoista. Harvemmassa huushollissa taitaa tänä päivänä tuollaisia veljessarjoja olla, mutta yläkoululaispoikien porukat hyvinkin leikkisästi painivat veljesten lailla. Voimainmittelöä ja ähinää, tutunkuuloista.
Juhania kävi sääliksi: vanhin muttei todellakaan viisain. Välittämättä moisesta, tai edes tajuamatta sitä, porskutti silti eteenpäin.
Kantapään kautta oppiminen toimi: pari poltettua taloa ja jo opittiin pitämään tuli aisoissa. Lukija sai silti loppuun saakka jännittää, että oikeastiko ne nyt yhtäkkiä alkoivatkin pärjätä elämässä, eikö muka yhtään vastoinkäymisiä enää?
Ai niin, sä-passiivi ei ole mikään uusi juttu. Jo Kivi käytti sitä. Jos se kuulostaa tyhmältä nykyään, kuulostaa se vielä tyhmemmältä senaikaisessa tekstissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti