Indriðason päästi sankarinsa, poliisi Erlendurin seikkailemaan itäisen Islannin vuonoille ja vuoristoille jo muutama kirja sitten. Erlendur ei tunnu löytävän takaisin, mutta onneksi Indriðason tarinoi sillä välin Erlendurin varhaisemmista vaiheista.
Tällä kertaa ollaan Erlendurin varhaisissa poliisivaiheissa, alle kolmikymppisenä. Luultavasti siis joskus 70-luvulla. Erlendur ei ole mikään eilisen teeren poika.
Kerronta on verkkaista, henkilöihin keskittyvää. Kuitenkin niin umpimielistä, ettei Erlendurin ajatuksista ota selvää. Erlendurin oma elämä tuntuu toisarvoiselta muiden ihmisten ongelmien rinnalla.
Silti niin sujuvaa, että harmittaa, kun kirja loppuu. Aina jää odottamaan seuraavaa kirjaa.
Jos haluat lukea, muista, että islantilaiskirjailijat aakkostuvat etunimen mukaan, eli hakusanana Arnaldur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti