Mitähän tästä sanoisi. Lipasti vaikuttaa yhä etsivän omaa tyyliään.
Kirjassa veljekset matkaavat halki Suomen pysähdellen sinne tänne. Mukana kulkevat isoäidin puolison tuhkat. Kirjassa oli joitakin hauskoja kohtia, mutta se herätti myös paikoitellen myötähäpeää. Lipasti on selvästi lukenut aivan liikaa suomalaisesta miehestä kertovaa kirjallisuutta, koska kirjan minäkertojalle ei tunnu löytyvän omaa luonnetta. Päähenkilö ei tule tutuksi, vaan tuntuu olevan kokoelma kliseitä.
Monet tykkäävät Lipastista. Minuun hänen kerrontansa ei iske.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti