Koska olen opiskellut proosa-analyysia, huomaan heti, että kirjoissa toistuu teemana yksisilmäisyys. Nousuvedessä keskeisessä sivuroolissa oli nainen nimeltä Yksisilmä-Vera. Tässä toisessa kirjassa yksisilmäisiä tyyppejä on suorastaan vilisemällä. Erittäin kohosteinen teema siis.
Tämä kakkososa ei ollut ihan yhtä nerokas kuin Nousuvesi, mutta mukaansatempaava silti. Henkilöhahmot ovat niin kiinnostavia ja moniulotteisia, ettei heihin ihan heti kyllästy.
Kirjan lopussa jäi pari juttua niin auki, että jatkoa varmaankin seuraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti