Epämääräinen murha taikka muutama. Epämääräistä tutkintaa. Kutkuttava asetelma: tunturista löytyneet ruumiit, jotka ovat valitettavasti vain vähäisessä sivuroolissa. Rikospsykologi Sebastian Bergman jatkaa naisseikkailujaan ja tekee vähän töitäkin siinä sivussa. Loppua kohti kirja tylsistyy ja aivan lopussa tapahtumat jäävät auki. Jatkoa lienee siis tiedossa.
Tässä kirjassa oli aivan liikaa henkilöitä. En meinannut pysyä millään kärryillä. Eikä Vanjalle selvinnyt vieläkään, kuka hänen isänsä oikeasti on. Montakohan kirjallista sitä tietoa vielä pystytään panttaamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti