Lempipoliisini Carl Mörck taas vauhdissa. Mörck otti kotiinsa asumaan poliisikaverinsa, joka loukkaantui aikoinaan työaikana sattuneessa ammuskelussa, jossa Mörckkin oli mukana. Mörck tuntenee syyllisyyttä, että itse selvisi lähes vammoitta, kun taas työkaveri Hardy halvaantui kaulasta alaspäin. Hardy makaa siis sairaalasängyssään Mörckin olohuoneessa ja Mörckin kolhoosiasuinkaveri, homo Morten hoitelee Hardya päivisin. Mörckin kanssa asuu myös hänen hullun entisen vaimonsa poika.
Tällä kertaa jahdataan uskovaisen pappisperheen jälkeläistä, muuntautumiskykyistä kahjoa, joka kotoaan saamiaan traumojaan purkaakseen kidnappaa säännöllisin väliajoin eri uskontokuntiin kuuluvien perheiden jälkeläisiä. Lunnasrahat saatuaan kahjo tappaa toisen lapsista ja palauttaa toisen uhaten tappaa loputkin lapset, jos perhe kertoo kellekään. Tätä on jatkunut vuosia. Ykskaks homma paljastuu poliisillekin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kirjasta puutu.
Taattua Adler-Olsenin laatua. Tulisipa näitä pian lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti