perjantai 25. maaliskuuta 2016

Inger Frimansson: Pimeyden jäljet

Vaihteeksi erilainen rakenne: hidasta, hidasta juonenkehittelyä. Sivulla 244/380 ei ollut tapahtunut vielä mitään. Tutustuttiin vasta henkilöihin ja heidän menneisyyteensä. Lopussa sitten tapahtumat avautuivat ja tuttuun tapaan osa jäi selvittämättä. Grr. 

Jännitys säilyi loppuun saakka. Eniten jännitti se, tuleeko kirjassa tapahtumaan mitään, ennen kuin takakansi lävähtää kiinni. 

Kirja oli pokkari ja hankala lukea. Paksut pokkarit ovat tylsiä, koska printti on pientä (joutuu tihrustelemaan) eikä kirja meinaa pysyä auki, jotta samalla voisi kutoa. Pyrin lainaamaan vain isoja kovakantisia kirjoja, jos mahdollista :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti