Yöhaukat on forensisesta arkeologista Ruth Gallowaysta kertovan sarjan neljästoista osa. Aiemmat osat olen linkittänyt edellisestä osasta (Lyhdynkantajat) kertovaan päivitykseeni.
Kiinnostavinta tässä sarjassa on jo pitkään ollut Ruthin ja rikoskomisario Nelsonin suhde. Onko sitä vai eikö ole? Ikään kuin asia hiukan nytkähtäisi tässä kirjassa eteenpäin. Hyvin pienen aavistuksen verran. Luulin jo, että kirjailija ei osaa ratkaista ongelmaa kuin ottamalla Nelsonin hengiltä. Ei sentäs.
Muuten juonikuvio on tuttu: löytyy luita ja Ruth kutsutaan paikalle. Syntyy lisää ruumiita ja Ruthkin joutuu vaaraan. Kaikessa tuttuudessaan ja tavanomaisuudessaan Yöhaukat on luettava ja kiinnostava. Sarjaan ilmestyy joitakin uusia henkilöitä, jotka vievät juonta omalta osaltaan eteenpäin. Vaivoin maltan taas odottaa seuraavaa osaa.
Se hämmentää, että mielestäni sarjan kirjat käyvät ohuemmiksi ja ohuemmiksi. Yöhaukoissa on reilut 300 sivua, mutta se on painettu paksulle paperille isolla fontilla. Silmäni toki kiittävät siitä, mutta mietin, että jos fontti olisi pari pykälää pienempi, olisi kirjassa alle 300 sivua, eli se olisi jo laihanlainen. Vaikuttaa siltä, että kirjailija ei malta luopua rahasammostaan, muttei myöskään jaksa kehitellä kovin monimutkaista juonikuviota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti