torstai 18. toukokuuta 2023

Gabriel Korpi: Sadekoirat

"Niska rusahti ja katkesi. Valo Kurki haukkasi nahkiaista ja nuolaisi huuliaan." Miten sympaattinen aloitus. Nautin tällaisesta sanailusta. 

Jouduin todelliselle epämukavuusalueelle, kun kirjailija Gabriel Korpi tarjosi uusimman kirjansa arvostelukappaletta luettavaksi sähköisessä muodossa. Muutaman vuoden takaisista opiskeluajoista jäi ikävät muistot sähköisistä oppikirjoista, pätkivästä yliopiston kirjaston yhteydestä ja aina katketessa aloitussivulle palautuvista kirjoista. Korpi suositteli saatekirjeessään ReadEra-sovellusta, joka osoittautui notkeaksi, miellyttäväksi ja helppokäyttöiseksi. 

Sadekoirat jatkaa entisestä poliisista, nykyisestä yksityisetsivästä ja vanhan tavaran kauppiaasta Valo Kurjesta kertovaa sarjaa. Sarjan aiemmat osat ovat: West Endin tytöt, Täydellinen päivä sekä Timantti ja ruoste. Valo Kurki liikkuu useimmiten Helsingin maisemissa. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat 1990-luvulle, jolloin ihmisiä etsittiin oviin koputtelemalla ja kyselemällä, ja jolloin jokaiselle koputtajalle tarjottiin kahvit. Ainakin tässä uusimmassa kirjassa.

Tällä kertaa Valo Kurki tutustuu hämäräperäisiin saladiskoihin ja Suomenlinnan salakäytäviin. Korven Helsingin kuvailu on aina mielenkiintoista ja tuttuja paikkoja on kiva yrittää bongailla. 1990-luvun tapaan aikaan ennen navigaattoreita Valo Kurjellakin on autossaan puhelinluettelo karttoineen. Niin oli meilläkin. Valo on leppoisan tuntuinen tyyppi, jonka kaikki tuntuvat tuntevan. Suomenlinna on kirjassa vielä viehättävän pittoreski paikka. Nykyäänhän Pokemon Go! -metsästäjät täyttävät sen. 

Kirja on taas sujuvaa tekstiä ja sen voi lukaista ahmimalla. Ainoa asia, joka ärsytti suunnattomasti kännykän näytöltä luettuna, oli tekstin tavutus, jota ei ole. Sen sijaan sanat katkeavat rivin lopussa mielivaltaisesta kohdasta. Kesti hetken tottua siihen. Henkilöitä tulee mukaan vilisemällä, ja olisin kaivannut pientä parin sanan esittelyä aina "vanhojen tuttujen" kohdalla. 

Valo Kurki -sarja on viihdyttävä ja vauhdikas, ja toivoisin jo jonkin kustantamon tarttuvan siihen. Tähän astihan kirjailija on julkaissut tuotteitaan omakustanteina. Näissä olisi potentiaalia isompaankin jakeluun. Vaatisiko se sitten kirjailijan paljastumista, Gabriel Korpihan on salanimi. Ja nyt kuulinkin, että uusimmalla kirjalla on kustantaja. Hienoa.

Sadekoirille lämmin lukusuositus. 











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti