William Wisting -sarjan edellinen osa oli kirjailijan uusin kirja, nyt ollaan taas palattu sarjan alkupään suomentamattomiin kirjoihin.
Nøkkelvitnet, 2004 (suom. Avaintodistaja, 2022)
Felicia forsvant, 2005 (suom. Kadonnut Felicia, 2022)
Når havet stilner, 2006 (suom. Hiljainen meri, 2023)
Den eneste ene, 2007 (suom. Yksi ja ainoa, 2023)
Nattmannen, 2009
Bunnfall, 2010. (suom. Hylkiöt, 2019)
Vinterstengt, 2011. (suom. Suljettu talveksi, 2015)
Jakthundene, 2012. (suom. Ajokoirat, 2016)
Hulemannen, 2013. (suom. Luolamies, 2017)
Blindgang, 2015. (suom. Tulikoe, 2018)
Når det mørkner, 2016. (suom. Pimeä laskeutuu, 2022)
Katharina-koden, 2017. (suom. Koodi, 2020)
Det innerste rommet, 2018 (suom. Korpimaja, 2018)
Illvilja, 2020 (suom. Pahan otteessa, 2023)
Nyt on sarjan alkupuolelta vielä yksi kirja suomentamatta. Sen lisäksi on ilmestynyt kolme kirjaa lisää, joita ei myöskään vielä ole käännetty. Jännä nähdä, missä järjestyksessä ne suomennetaan (sarkasmia).
Kirjan alkuperäinen nimi Den eneste ene viitannee kirjassa mainittuun elokuvaan Se ainoa oikea. Kirjan suomalaisen nimen keksijä ei liene lukenut kirjaa. Tällaiset yksityiskohdat ärsyttävät aina.
William Wistingin vaimo on ollut jo pari vuotta Afrikassa kai jonkinlaisessa vapaaehtoistyössä. Wisting kaipaa vaimoaan, mutta tämä vaikuttaa puhelimessa etäiseltä. Wisting ei jouda miettimään asiaa pitempään, kun työt kaatuvat päälle. On kadonnut tyttö, murtovarkauksia, metsään kaivettu hauta ja kohta ruumiitakin.
Kirjan tapahtumat ovat kiinnostavia, mutta juoni vähän takkuilee toisinaan. William Wisting jää vähän etäiseksi ja kylmäkiskoisen tuntuiseksi. Vaikka Wisting saa köniinsä, ei se nähtävästi näy päällepäin, koska kukaan ei kiinnitä hänen muuttuneeseen ulkomuotoonsa mitään huomiota eikä sitä kuvailla lukijallekaan.
Suomentanut Päivi Kivelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti