Satu Rämö: Jakob

Jakob on Hildur-sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa on nimeltään Hildur, toinen Rósa ja Björk.

Jakob vaikuttaa hätiköiden kirjoitetulta. Osa tunnelmasta johtuu ehkä siitä, että seurasin Instagramista Rämön kirjoituspuuhia kesällä. Hildurilla tuntuu olevan samantapaiset vaivatkin kuin kirjailijalla. Toki kirjailija kirjoittaa aina omista kokemuksistaan ja asioista, jotka tuntee hyvin. Silti tuntuu, kuin lukisin Rämöstä enkä Hildurista. Opetus: älä seuraa kirjailijoita sosiaalisessa mediassa. 

Jakob vaikuttaa entistä tossukammalta, kun hänen elämäntarinansa aukeaa. Toisaalta Jakobista paljastuu ikäviäkin puolia. Hildurin lapsena kadonneet sisaretkin ovat kuvioissa mukana. Vaikka henkilöt ovat tuttuja, ei heistä oikein saa mitään irti. Henkilöt eivät syvene tarinan edetessä. Hätäisyyden tuntumasta esimerkki kirjan lopusta lentokentältä, kun mukana kohtaamisessa on myös Jakobin lapsi: kukaan ei tervehdi lasta. Ainakaan sitä ei kirjoiteta auki, vaikka lukija sitä odottaa. 

Vasta tässä sarjan kolmannessa osassa Hildur kertoo Suomeen tullessaan, että hänen nimensä lausutaan Hildyr. Olisi sen varmaan voinut kertoa jo ensimmäisessä osassa, kun Hildur esittäytyi Jakobille. Suomalaislukijoillehan kirja lienee ensisijaisesti kirjoitettu. Itse kyllä googlasin ääntämisasun mielenkiinnosta jo ensimmäistä osaa lukiessani. 

Islantilaiset joulurunot kuulostavat kiinnostavilta, ja niitä olisi voinut avata lisää joko tarinassa kertoen tai lopussa liitteenä. Nyt ne jäivät hyvin ohuiksi maininnoiksi. Rämön Instagram-tilillä toki niitäkin on käyty läpi. 

Kirjasta jää vaikutelma, että kirjojen suosio on humahtanut hattuun ja lisää pitää takoa, laadusta viis. Sen verran ohuiksi jäävät niin henkilöt kuin tarinakin.