Komisario Anders Knutaksesta kertovassa Gotlanti-sarjassa on ilmestynyt tätä ennen jo kuusitoista osaa: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, Aamun hämärissä, Kevään kalpeudessa, Hiljaisuuden hinta, Vaarallinen leikki, Neljäs uhri, Viimeinen näytös, Joka yksin kulkee, Kullan kallis, Toiset kasvot, Pimeys keskellämme, Näen sinut ja Viimeisen lampun loisteessa. Lisäksi Jungstedtilta on suomennettu Kanaria-sarjaa (Tummempi taivas ja Luvattu maa) sekä rakkausromaanityyppistä Andalusia-sarjaa (Kun taivas tummuu ja Kuun pimeä puoli).
Komisario Knutas on tosiaan jo kuudenkymmenenviiden, ja hänen raskaana oleva nuorikkonsa Karinkin viidenkymmenen. Vielä ei ainakaan sarjan loppu näyttäisi häämöttävän, koska kaipa se selkeästi ilmaistaisiin.
Gotlannissa tapahtuu jälleen murhia. Tällä kertaa ollaan maan alla tutustumassa luoliin. Luolassa kuolee nainen, ja kohta tapahtuu toinen murha. Knutaksen selvitellessä tapahtumia lepäilee Karin kotona pitkästyneenä äitiyslomalla. Aikansa kuluksi Karin ottaa selvää aiemmista luolasurmista ja löytää yhteyksiä.
Ärsyttävää kirjassa on tapa lyhentää toimitusjohtaja tj.:ksi tekstissä koko ajan. Kummastusta herättää kirjan nimi, joka ei tunnu liittyvän mitenkään mihinkään. Nähtävästi sen merkitys on enemmän kuvainnollinen, koska se on suora käännös alkuperäisestä nimestä (Det slutna rummet).
Suomentanut Petri Stenman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti