Roslundin edellisestä kirjasta (Mistä tunnet sä ystävän) kirjoittamassani päivityksessä kerron aiemmin lukemistani Roslundin kirjoista.
Sarjan edellinen osa päättyi hurjaan koukkuun, joka laittoi sarjan jatkon vaakalaudalle. Ewert Grens kuitenkin selviytyi ja palasi takaisin elämäänsä, joskin erinäköisenä kuin ennen. Tie takaisin poliisiksi on takkuinen, mutta Grens haluaa kuitenkin selvittää murhat, joista hänen uutta, hyvää ystäväänsä syytetään.
Kirjassa on jännitystä, mutta sitäkin enemmän tunnetta. Grens miettii tähänastista elämäänsä ja nykyistä elämänvaihettaan, ja on onnellinen saadessaan olla osa vanhan ystävänsä Piet Hoffmanin perhettä. Hoffman ja Grens ovat tehneet yhteistyötä vuosikausia.
Murhista huolimatta kirjan sanoma on kaunis. Mitä ihminen tarvitsee elämältään ja osaako hän nauttia siitä, mitä on? Ewert Grens on sympaattisempi kuin koskaan. Kirjan loppu antaa ymmärtää, että Grensin työurasta kertova taru oli tässä. Onhan Ewertillä jo ikääkin, kuusikymmentäkuusi vuotta. Toivokaamme, että jatkoa kuitenkin tulisi.
Suomentanut Annamari Typpö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti