Karhu nukkuu on jo seitsemäs osa erikoisesta syyttäjä Jana Berzeliuksesta kertovassa sarjassa. Ja ajatella, jo toisen osan (Valkoiset jäljet) jälkeen mietin, tuleekohan sarjalle jatkoa.
Ehkä kummastuttavin henkilö sarjassa on rikoskomisario Mia Bolander, jolla ensimmäisessä osassa (Ikuisesti merkitty) oli isoja elämänhallinnan ja rahankäytön ongelmia, joiden syitä ei kuitenkaan sen enempää avattu. Sittemmin Mia on ollut mm. pahansuopa ja kateellinen (Jaakko kulta) ja hänellä on ollut outoja tapoja ja töksähtelevä käytös (Yhdeksän elämää), mutta uusimmassa osassa hän onkin aivan tavallinen, rakastunut nainen. Hiukan ehkä kommenteiltaan äkkiväärä yhä, mutta kuitenkin tasaisempi.
Syyttäjä Jana Berzeliuksen taustan, Chilestä tulleena lapsisotilaana ja sitten parempaan perheeseen adoptoituna, epäuskottavuudesta olen valittanut niin monesti, että annan sen nyt olla. Janan tausta seuraa koko ajan häntä, joten se on keskeisessä roolissa jokaisessa kirjassa. Sikäli jännitys hiljalleen tiivistyy, että kohta Janan menneisyys paljastunee hänen miesytävälleen Perille.
Schepp on taitava kirjoittaja ja kirja etenee vauhdikkaasti, joten sen lukeminen sujuu nopeasti ja vaivattomasti. Hyvien kirjoittajien kirjoja lukiessa ei tarvitse selailla tai palata takaisinpäin tarkistamaan milloin mitäkin yksityiskohtaa, kun pakka pysyy koko ajan siististi kasassa.
Sarjan aiemmat kirjat järjestyksessä: Ikuisesti merkitty, Valkoiset jäljet, Hidas kuolema, Kadonnut poika, Jaakko kulta ja Yhdeksän elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti