Kirja kertoo Sirkasta, jonka paras ystävä Kirsti kuolee äkillisesti. Sirkka ei pääse yli ystävän menettämisestä. Kukaan muu ei voi korvata Kirstiä, jolle Sirkka saattoi vuodattaa aivan kaiken. Välillä tuleekin mieleen, olikohan Sirkka Kirstille ystävä, joka imee ongelmillaan energiaa muista.
Sydänystäväni Kirsti on aika raskasta luettavaa. Heti alussa tulee nimien tykitystä, kun luetellaan Sirkan sisarukset, näiden perheenjäsenet, Sirkan omat lapset ja näiden perheet. On vaikea muistaa, kuka kukin on, kun monet esiintyvät vain nopeasti piipahtaen.
Sirkan ongelma tuntuu olevan valmiiksi suunniteltu elämä. Sirkalla on odotuksia lastensa suhteen, ainakin lapsenlapsia saisi tulla. Kun lasten elämä ei menekään Sirkan suunnitelmien mukaan, Sirkan on vaikea hyväksyä sitä. Sirkka täyttää kirjassa 60 vuotta. Vaikka olen itse pian samanikäinen, on Sirkkaan vaikea samastua. Sirkka vaikuttaa henkisesti ikäistään vanhemmalta.
Lohenkalastus on kirjassa vahvassa roolissa, mikä on hieman yllättävää. Sirkan puolison harrastus tunkee väkisin parisuhteen kolmanneksi osapuoleksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti