Kirjan juoni on alusta saakka selvillä, kiitos päällekkäin kulkevien tarinoiden. Toisessa ollaan nykyajassa, toisessa päähenkilön lapsuudessa. Varsinainen kohokohta jää tulematta, ja kirjan loppuessa päällimmäinen tunne on pettymys.
Henkilöt jäävät etäisiksi, ja vaikka päähenkilön kohdalla se on varmaan osa juonenkulkua, ei se silti lukukokemusta paranna. Päähenkilö, syyttäjä Jana Berzeliuksen nimi viittaa itäblokin maihin, muttei ole juonen kannalta mitenkään oleellinen. Myöskin Janan ja hänen vanhempiensa viileitä välejä kuvaillaan vuolaasti, vaikkeivät niillä ole juoneen liittyvää merkitystä. Poliisi Mia varastelee ja tuhlaa palkkansa parissa päivässä. So? Kovasti Mia pähkäilee rahattomuuttaan ja tuhlailuaan, muttei mahdollisia syitä avata sen enempää. Mia suhtautuu Janaan kovin ynseästi, suorastaan vihamielisesti. Tämäkin jää lukijan ihmeteltäväksi. Ihan kuin kirja olisi jäänyt kesken. Vai lieneekö taiteellista ja erityisen lahjakasta kirjoittaa näin epämääräisesti.
Entäs Jana? Mitä hän ajattelee elämästään ja tulevaisuudestaan? Sitäkään ei kerrottu.
Plääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti