Kirja oli lattea. Pettymys. Alusta saakka viitataan grillijuhliin, joissa on tapahtunut jotain kamalaa. Huippukohtaa kierrellään ja kaarrelaan kolmen eri pariskunnan näkökulmista ja vähitellen päästään yhä lähemmäs. Huippukohta osoittautuu aika latteaksi, tai kivahan se on, ettei kellekään käynyt kuitenkaan mitenkään. Ehkä.
Pariskunnat sinällään ovat herkullisia kaikkine kummallisuuksineen. Ajan hengen mukaisesti yhdellä henkilöistä on rutkasti OCD-piirteitä eli pakko-oireinen häiriö. Aika tylsiä tosin, tietäisin parempiakin. Nykyään ei ole kirjaa, jossa jollakulla ei olisi neuropsykiatrista oireyhtymää.
Kirjan huippukohta jää siis laimeaksi. Sen jälkeen alkaa kuitenkin kirjan kiinnostavampi osuus, kun ihmisistä paljastuu raadollisia piirteitä. Ihan lopussa paljastuu pari sivujuonta, jotka lukija arvasi jo ajat sitten.
Kyllä tämä silti lukea kannattaa. Ne oli ihan tavalliset pikku puutarhajuhlat vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti