Mads Peder Nordbo: Kuolinnaamio

Kuolinnaamio vie lukijan Grönlannin jäätiköille keskellä lämpimintä kesää. Toimittaja Matthew Cave jatkaa kahdessa aiemmassa kirjassa aloitettua Yhdysvaltain salaisen kylmänkestävyyskokeen seurausten selvittelyä. Alussa oli vaikea päästä lukemisen makuun, koska tauon jälkeen grönlanninkieliset nimet olivat taas hankalia hahmotettavia. Koska sekä paikan- että henkilönnimiä vilisee tekstissä, Grönlannissa kun ollaan, tottuu niihin kuitenkin nopeasti. Kun pääsin lukemisen vauhtiin, kirja tempaisi imuunsa. Sitä ei olisi malttanut laskea käsistään.

Niin Grönlanti kuin Islantikin ovat tarunhohtoisia ja salaperäisiä saarivaltioita, joihin moni haikailee matkustaa. Nordbon Grönlannista kertova sarja ja monet lukemani islantilaiskirjailijoiden dekkarit, niin fiktiota kuin ovatkin, maalaavat toisenlaista kuvaa karuista ja kylmistä saarista. Köyhyys on yleistä, samoin syrjäytyneisyys, korkeat itsemurhaluvut, perheväkivalta, alkoholismi ja lasten hyväksikäyttö. Väestö voi huonosti, eikä resursseja asian korjaamiseen ole.

Grönlanti on kuitenkin kiehtova maa. Sen pääkaupunki on Nuuk, jossa asukkaat autoilevat paikasta toiseen. Nuukista ei kuitenkaan pääse pois autolla, koska kaupungin ulkopuolella ei ole teitä. Nuukista voi lähteä ja sinne voi tulla vain veneellä tai lentäen. Ulkona on aina kylmä, hyvin kylmä. Jos menee liian vähissä varusteissa ulos, paleltuu nopeasti kuoliaaksi.

Tässä kirjassa Matthew saa asiat vähän niin kuin pakettiin. Mielenkiintoista nähdä, tuleeko kirjoja silti lisää. Toivottavasti tulee, koska haluaisin tietää, miten Matthew'n ja Tupaarnaqin suhde kehittyy, vai kehittyykö se.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 10: kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa.