Tämä kirja oli vähän pettymys, koska keskeisten henkilöiden ihmissuhteet eivät hievahtaneet mihinkään päin. Kun näitä nyt olen monta peräjälkeen lukenut, tuntuu, että tapahtumat toistavat itseään. Shetlanninsaarilla on niin pienet piirit ja vähän ihmisiä, että kaikki alkaa olla pyöritelty kertaalleen. Hyvä siis, että tulee vähän taukoa.
Tällä kertaa saarelle saapuneet englantilaiset ovat murhan kohteena ja epäiltyinä. Perez saa verkkaiseen tapaansa asiat vähitellen selviteltyä. Mietin lukiessani, eivätkö paikalliset tuskastu ainaiseen lautan odottamiseen ja lautalle jonottamiseen. Eivät vissiin.
Pientä sutinaa on havaittavissa Perezin ja rikoskomisario Willow Reevesin välillä, kuten oli jo edellisessä kirjassa. Harmi kyllä, sutina ei etene mihinkään vieläkään. Poliisi Sandy Wilsonkin ajattelee koulun opettajaa Louisaa. Sen pidemmälle hän ei pääse.
Näissä kirjoissa äimistellään loputtomasti valoisia kesäöitä. Suomalaisesta se ei kovin ihmeelliseltä tunnu, sellaista täällä(kin) nyt vain on. Nähtävästi englantilaisten näkökulmasta se on eriskummallinen ilmiö. Kartta kertoo, että Shetlanninsaaret ovat suunnilleen Helsingin korkeudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti