Nukkemestari on trilogian toinen osa. Ensimmäinen osa (Lasiruumiit) ilmestyi suomeksi jo 2015, ja itse luin sen 2016. Neljä vuotta on pitkä aika sarjan osien välillä. En muista enää, olenko kuullut kirjassa esiintyvistä poliiseista aiemmin. Selasin blogistani, mitä olen kirjoittanut Sundin aiemmista kirjoista. Muistiinpanoni ovat vanhoja ja hyvin lyhyitä. Kaikissa kirjoissa tuntuu teemoina olevan lasten hyväksikäyttö ja raakuus. Ehkä kirjailijakaksikko, joka käyttää taiteilijanimeä Erik Axl Sund, kyllästyi itsekin itseään toistaviin kirjoihinsa ja niiden vastenmielisiin kertomuksiin, ja siitä johtuu pitkä tauko.
Nukkemestari poikkeaa muistaakseni aiemmista Sundin teoksista. Nukkemestarissakin on lasten hyväksikäyttöä, mutta sillä mässäillään vähemmän ja raakuuksiakaan ei juuri ole. Pääroolissa on rikosteknikko Kevin Jonsson, jonka oman elämän vaiheet ovat lähes yhtä tärkeässä roolissa kuin hyväksikäytetyt nuoret. Siitä huolimatta Kevin jää ohueksi ja etäiseksi.
Kirjan aikajana pätkii ja hyppelehtii, ja aluksi on vaikea saada kiinni tapahtumien järjestyksestä. Vähitellen kuva alkaa muodostua. Kirja tuntuu väkisin venytetyltä, ja sen lukeminen on välillä tahmeaa, kun ei mikään tunnu etenevän. Sund ei osaa myöskään lopettaa, vaan kirjan loppukin venyy ja venyy. Aina tulee vielä uusi luku, kun voisi jo luopua.
Nukkemestarista jäi vähän mitäänsanomaton olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti